tiistai 29. marraskuuta 2016

Makapu'u



Moii!
Pari viikkoa sit tehtiin Makapu'u Lighthouse ja Tide pools "hiking" Idan ja Elin kanssa. Tai ei sitä oikeastaan voi hikingiksi laskea, kun kukkulan huipulle kulkee asfalttitie eli se oli enemmänkin lookout.

Maisemat oli ihan uskomattoman kauniit (taas yks paikka lisää), mutta sanoisin ton myös yheks must do-jutuks Oahulla. Toi kesti about vartin kävellä ylös ja pyörittiin siellä aika kauan ottamassa kuvia ja vaan hengailemassa.

Majakalle asti kulki myös ite, jonka varrella oli varoituskylttejä, mutta rebeleinä mentiin kuitenkin pyörimään sinne asti. 

Seuraavaks lähettiin ettimään reittiä tonne tide pooleille, luonnonaltaille. Se oli aika jyrkkää rinnettä suoraan vaan alas. Ylhäältä Ida bongas, että about 200 metriä altailta ja muilta turisteilta oli hylje nukkumassa rannalla. Oltiin ainoot turistit varmaan, jotka sen näkin kun värin puolesta se oli maastoutunut kivikkoon hyvin. Se oli niiiin söpö!! Mun kamut varmaan näkikin videoita sillon tosta mun mystoryssa aika reilusti hahah. 



Seuraavaks uimaan! Tuolla oli ehkä 5 tollasta allasta siis kalliossa ja vesi vaihtu niissä koko ajan, kun aallot löi kallioiden yli, eli vesi oli ihan pudasta. Turistejakin oi aika reiusti, about 10. Veikkaan, että tältä saarelta löytyisi enemmänkin tollasia paikkoja, joissa voi olla ihan rauhassa, mutta ainakaan mua  muut turistit ei erityisemmin haittaa.

Ehittiin joku 5 minuuttia suunnilleen hengailla tuolla, kun kuulu, että joku huus mun nimeä. Ite en ees tajunnut eka, kun en aina vieläkään regoi siihen kun joku ääntää "Juli" niinkun enkuks haha. El ja Ida oli vaan, että eiks joku huuda mun nimeä ja huomattiin, kun pari meiän kaveri koulusta oli tulossa. 




Hengailtiin ja hypittiin tuolla Phillipin ja Francon ja Francon kaverin Chilestä kanssa ja oli ihan super hauska päivä. Myöhemmin noi pojat lähti vielä käymään majakalla ja me liftattiin kyyti Waikikille Idan ja Elin kanssa. Katottiin auringonlaskua ja superkuuta, joka ei kyllä ollutkaan ihan niin ihmeellinen. Joka tapauksessa oli hauska ilta ihanien tyttöjen kanssa, ja Waikikin auringonlasku ei ikinä petä.

Hahah mulla ois varmasti enemmänkin kerrottavaa tosta päivästä, mutta siitä on jo pari viikkoa niin en muista mitään yksityiskohtia. Jokatapauksessa oli taas kerran ihana päivä paratiisissa. 

Nyt täällä taas paluu raskaaseen arkeen Thanksgiving-loman jälkeen. Mulla oli ihan sairaan hauska neljän päivän loma. Valitettavasti kuvia en ihan hirveesti ottanut, mutta kuitnekin jonkunlaisen postauksen väsään siitä vielä tällä viikolla.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Hanauma Bay & Koko Head


Mooi! Viime maanantaina päätettiin lähteä Elin, Idan ja Helenin kanssa tsekkaamaan Hanauma Bay. Kyseinen ranta on varmaankin Havaijin kovin turistisnorklausmesta, mutta ei ihan syyttä nimittäin noi kalat oli ihan super siistejä.

Lähettiin aamutuntien jälkeen puol 12 aikaan koululta, mutta myöhästyttiin meiän bussista ja seuraava ois tulut ikuisuuksien päästä joten päätettiin liftata. Jos ollaan liftattu jostain muualta takas Waikikille niin ei oo montaakaan minuuttia joutunu kyytiä venaamaan. Toi oli kuitenkin vähän haastavampaa, kun Waikikilta pitäis lähteä jonnekkin, kun kaikki menee niin eri suuntiin. About 10 minuutin jälkeen päästiin kuitenkin truckin kyydillä suoraan Hanauma Bayn portille.

Hanauma Bay on varmaan ainoo ranta täällä, jonne on sisäänpääsymaksu. Se on about 6-7$ ja sit tohon showhun kuuluu muutaman minuutin video, missä kerrotaan vähän kyseisestä rannasta ja sen korallien suojelusta. EF:n opiskelijat kuitenkin pääsee tonne ilmaseks, eli meiän ei tarvinut maksaa sisään. Oli muuten ihan super raivostuttavaa, kun videolla ei oikeestaan muuta pyydetty, kun että älkää roskatko tai koskeko koralleihin ni silti vaikka kuinka monet turistit käveli räpylöillään korallien päällä?? Ei voinut uida paria metriä sivuun seisomaan hiekalle, huoh.

Ehkä pääsen tostakin vielä yli, mutta siis jokatapauksessa Hanauma Bay yllätti mut super positiivisesti. Oon ollut Egyptissä muutaman kerran ja Punasenmeren snorklailujen jälkeen oikeestaan kaikkialla muualla kalat on ollut vähän pettymys, joten en toltakaan hirveesti ihmeitä odottanut. Ei kuitenkaan valitettavasti nähty nyt kilpsuja, mutta vitsi ne kaikki kalat oli niiin cooleja. Ihan kaikkia eri sateenkaaren värejä löyty ja isoja ja pieniä ja kaikkea mahdollista siitä väliltä. El ja Helen ei hirveen kauaan jaksanut vedessä pyöriä, mutta Idan kanssa snorklailtiin ihan kikseissä ikuisuus tuolla.

Ennen neljää are jäi rantaa ympäröivien vuorten taakse. Eka meiän plääninä oli lähteä tuolta sit suoraan kotiin, mutta keksin hyvän idean lähteä tekemään Koko Head, kun se on ihan Hanauma Bayn vieressä. Koko Head-hiking on yks noista perus "must do"-jutuista Havaijilla, enkä vieläkään ollut tehnyt sitä joten pakotin Elin mun kanssa, kun Ida ja Helen ilmotti, että ne ei aio tulla. Toi on siis 1048 "porrasta" kraaterin huipulle ja en todellakaan olettanut, että se ois niin paha mitä se sit oli. Pikkusen oli jalat hapoilla, kun aamulla olin jo ollut salilla ja sit snorklailut ja sit toi. Mutta ylhäällä oli kyllä sen arvosta. Maisemat oli ihan super upeat ja nähtiin taas yks ihana auringonlasku lisää. 



Ida kerto just, että toi trail on toisen maailmansodan aikana tehty junarata ruuan kuljetusta varten. Hyi että pelottaa ajatuskin siitä, että tota pitäis mennä ylös tai varsinkin alas, kun on ihan pikkusen jyrkkää mäkeä.

Yks hikingi lisää bucket listalta yliviivattu ja oli kyllä super kiva ja nopea hikingi. Oltiin myös taas fiksuja ja ei katottu auringonlaskua loppuun Koko Headin huipulla, vaan lähettiin käppäilemään takasin alas vähän aikasemmin. Muutenkin aina alas meneminen on ihan hiton pelottavaa, niin toi ois ollut ihan hirveetä ilman valoa.

Mulla on tänään ohjelmassa huoneen ja kylppärin siivous, sali ja sit iltapäivätunnit koulussa. Illalla leivotaan huomiseks jeejee! Täällä on jo Thanksgiving-valmistelut käynnissä ja meiän hostvanhemmat laitto just kalkkunan uuniin. Huomiseks ollaan pläänätty mennä rannalle picnicille ja grillaamaan ja illalla lähetään juhlimaan. Kerroinkin joskus aiemmin, että meiän hostvanhempien lapsenlapsi on about 30 ja asuu tässä parin kilsan päästä meiltä ja sen luona asuu hirvee kasa opiskelijoita (Iida asuu siellä). Vietetään siis Thanksgivingiä yhdessä niitten kanssa. Oon ihan innoissani jo!! Meillä on myös huominen ja perjantai lomaa koulusta ja ollaan pläänätty kaikkea kivaa. Ainakin yks hiking ja perjantaina Black Friday ja sit viikonloppuna lähetään kavereitten kanssa campingille jeee!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Na Pali Coast, Kauai






Jouu!
Vika postaus Kauailta, eli nyt juttua meiän sunnuntailta. Aamupalan jälkeen lähettiin ajamaan kohti Na Pali Coastia, eli Kauain pohjois/luoteis-osaa tarkotuksena tehdä "Kalalau Trail"-hiking. Na Pali Coast on kokonaan luonnonsuojelualuetta, eli siellä ei kulje mitään teitä tai mitään muutakaan. Jos kokonaan ton haluisi käppäillä päästä päähän niin menisi ikuisuus ja yleensä jos joku sen tekee, niin ne campingaa yhen yön tuolla. Me ei olla kuitenkaan niin extremejä, joten tehtiin about 6 tunnin hiking Hanakapi'ai Falls-vesiputoukselle ja takasin.


Pari kuvaa meiän kivoista turisti-outfiteista. Ekassa Elin vyölaukku ja fivefingersit (joille ollaan naurettu ihan vaan pari kertaa täällä.) ja tokassa Jenillä muuten vaan hieno asukokonaisuus.







Tää Kauai mainostus jatkuu nyt. Polihale Beachin (Se, jolla oltiin lauantaina) jälkeen kaunein paikka mitä oon ikinä nähnyt on toi Na Pali Coast. Reitti kulkee melkeenpä koko ajan  (Kalalau Beachille asti, eli toi ranta mistä nää kuvat on) rantaviivaa pitkin siinä sademetsän siimeksessä. Toi oli niinkun ihan uskomattoman siistii. Kaikki noi metsähikingit on tietenki tosi siistejä myös, mut sama kun noissa kanjoneissa, että mikään ei voita rantaa ja merta mutta tuolla oli kaikki yhessä paikassa samaan aikaan.



About puolessa välissä matkaa vesiputouksille on toi Kalalau Beach, jolle pysähdyttiin tunniks syömään ja arelle. Kalalaun jälkeen reitti alko kulkemaan syvemmälle viidakkoon, joka oli täynnä kaikkia siistejä kasveja ja bambuja ja eläimiä (+hiton oksettavia hämiksii ja ihme ötököitä ja hyttysiä). Edelleen kuitenkin mun lemppari osa oli toi alku (ja takas tullessa loppu) mistä näky koko ajan ihan turkoosi Tyyni valtameri. 




Vihdoinkin päästiin vesiputoukselle asti ja toi metsässä rämpiminen oli kyllä sen arvosta. En oo koskaan tajunnukkaan miten vaikeeta voi olla kuvata vesiputousta. Tohon melkeen 100 metrisen vesiputouksen kuvaamiseen ois tarvinnut jonkun mega laajakuvalinssin tai jotain muuta, että ees puolet ois saanut yhteen kuvaan. 

Sierra ja El oli meistä ainoot, jotka ui tuolla, koska keskellä metikköä oli oikeesti aika kylmä ja toi vesi oli jäätävää. Ehkä minuutti sen jälkeen, kun ne oli tullut ylös sieltä vedestä, kuulu hirveä pamaus ja jostain tuolta ylhäältä kalliolta murtu iso lohkare ja oikeesti aika isoja kiviä alko tippumaan tohon vesilätäkköön jossa oli ihmisiä uimassa. Onneks keneenkään ei osunut, mutta haukoin vaan henkeä siinä vieressä kun olin niin paniikissa.




Siellä vesiputouksella asu myös ihan super söpöjä kisuja!!




Rämmittiin sit toi reitti takasin ja jäätiin Ke'e Beachille, joka on parkkiksen vieressä mistä toi hiking alkaa, venailemaan auringonlaskua. Ja onneks jäätiin. En oo ikinä nähnyt noin uskomatonta auringonlaskua. Siis ihan kaikki oli kirkkaan pinkkiä ja toi näytti vaan niiiin uskomattomalta. 

Pikkuhiljaa alko tulemaan taas aika nälkä, joten lähettiin ajelemaan meiän hostellille ruokakaupan kautta kokkaamaan ja hengailemaan loppu illaks.


Maanantaina tehtiin vielä auringonnousuhiking Sleeping Giantille. Hups Juli unohti kamerasta akun. Oli kuitenkin taas kerran älyttömän kaunis auringonnousu. Sieltä hostellille aamupalalle ja ysin aikaan lähettiin ajamaan lentokentälle palauttamaan autoa ja takas kotiin Oahulle.

Oon vieläkin niin ilonen tosta ihanasta reissusta niin hauskojen tyttöjen kanssa. Rakastauin Kauaiin niiin paljon, että tonne kyllä on pakko päästä joskus uudestaan.

Iiiihanaa päivää Suomeen ja toivottavasti nään mun reissukuvat lämmittää siellä pakkasessa ees vähän.