keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Waimea Canyon & Polihale Beach, Kauai


Aloha!
Lauantaina herättiin niiin upeeseen auringonnousuun. Perjantaina kun tultiin hostellille niin saatiin Elin kanssa päättää, että missä sängyssä halutaan nukkua. Katottiin heti, että patiolla suoraan rannalla on parisänky, joten oltiin heti yhteen ääneen, että me otetaan se. Toisiks ihanin paikka, missa oon ikinä nukkunut (Ton voittaa vaan pari vuotta sit Colorado Riverilla campingi makuupusseissa suoraan tähtitaivaan alla rannalla pari yötä). Siis en ees osaa kuvailla sita fiilistä, kun nukahtaa ja herää siihen aaltojen ääneen, yks parhaista asioista mitä voin ees kuvitella.

 Lähettiin Jenin ja Elin kanssa juoksemaan aamulenkkiä rannalle auringonnosuun. Tollaseen elämään vois oikeesti tottuakkin. Lenkin jalkeen hostellille suihkuun ja tein aamariks ja samalla mukaan lounaaks smoothiet. Kotona (Suomessa) lähes poikkeuksetta smoothie on mun jokapäiväinen aamari, mutta nyt en oo oikeestaan koko tänä aikana juonut kun yhen smoothien rannalla.

Kuitenkin takas asiaan, eli aamupalan jälkeen käytiin nappaamassa Melanie kyytiin lentokentältä ysin aikaan ja lähettiin ajamaan Kailuan lounaisosaan kohti Waimea Canyonia, jota kutsutaan myös nimella "The Grand Canyon of the Pacific". Toi oli yks sellasista paikoista jotka tekee mut surulliseks. Jos joku on liian kaunista niin oon ihan stressissä etta miten saan imettyy kaiken siitä ittelleni (Joten otan sit pari sataa tasan samanlaista kuvaa ja toivon, että joku niistä näyttäis ees lähelle niin hyvältä kun se oikea maisema). Toi oli toka kanjoni (tietaakseni), jolla oon ollut. Eka oli se Colorado River, joka oli kyllä myos yks parhaista kokemuksista mun elämassä. Silti ajattelin siellä, että meri puuttuu. Noi on kylla vahan eri asiat, kun Colorado River on ihan pikkusen isompi kun toi kanjoni pienellä saarella, mutta siis en osaa kuvaillakkaan miten siisti toi oli, kun Tyyni valtameri näkyy taustalla ja toi mieletön kanjoni ja vesiputous suoraan edessä.



Tarpeeks kauan tuolla pyorittyä jatkettiin matkaa ylospäin Wai'ale'ale pointille, joka on yksi maailman sateisimmista kohdista maapallolla. Tossa näkyy miten hyvä tuuri meilla kävi säidenkin suhteen. Tuolla siis sataa melkeen poikkeuksetta aina, mutta nyt taivas oli iiihan sininen ja pari valkosta pilvenhattaraa vaan siinä meiän vieressä. 


Lähettiin ajelemaan alas kahentoista aikoihin ja seuraavaks oli suunnitelmissa mennä rannalle loppupäiväks. Mietittiin sit, että mille rannalle mennään ja Sierra sano, että oli kuullut joltain Polihale Beachista jonne olisi kuulemma pakko mennä jos Kauaille menee. Oikeestaan en oo kuullut kenenkaan käyneen tuolla, varmaan koska se on Polihalen luonnonsuojelualueella, eli sinne pääsee vaan ikuisuuden kestävää tooosi huono kuntosta hiekkatietä (Meiän Pandalla oli pikku vaikeuksia). Toi kuva ei naytä siltä, mutta tie oli niin kuoppasta, etta köröteltiin sitä suunnilleen 15 km/h vauhdilla koko matka. Mietittiin moneen kertaan, etta käännyttäs takas ja mentäs jollekkin muulle rannalle. Kerrankin hyvä päätös meiltä ja jatkettiin matkaa. Wau. (Hahah tää postaus alkaa kuulostamaan vähän liian Kauai-mainokselta) Mutta siis jos toi Waimea Canyon tai ihan mikä tahansa ranta tai paikka on tehnyt mut surulliseks niin Polihale Beach sai mut syvämasennukseen. En oo oikeesti ikinä nahnyt mitään noin kaunista. 




Rantaviiva jatkuu niin pitkälle, kun silmä kantaa ja valtavat aallot ja turkoosi meri vieressa. Ja missään ei yhtäkään ihmistä meiän lisäks. Juostiin kaikki tuolla onnenkyyneleet silmissä ympyrää ja oltiin ihan hektisissa tiloissa. Tuolla luonnonsuojelualueella voi campingaa, eli tonne lähen joskus teltan kanssa vähintään kuukaudeks. 

Ehittiin meian uimisten ja ympyrääjuoksemisten jälkeen makaamaan siinä rannalla hetki, kun tajuttiin että mehän ollaan ainoat täällä joten keksittiin ottaa area yläosattomissa. Ite taisin nukahtaakkin, mutta joskus tunnin jälkeen heräsin kun Sierra tökki mun kättä ja sano vaan hiljaa: "Girls, look up". Nostin päätä ja huomasin about 10 uutta ihmistä siinä rannalla meiän ympärillä. Hups.

Puettiin nopeesti biksut päälle ja jatkettiin nukkumista ihan niinkun mitään ei ois tapahtunukkaan. Niitten kaikkien surffareitten ja lapsiperheen ja muitten mukana rannalle oli tullut varmaan vahintään yhtä monta ihanaa koiraa kun ihmistä. Mulla on ehkä maailman kovin koirakuume ja toi oli ihan taivas siis mulle.


Ehkä viiden aikaan lähettiin ajelemaan kohti hostellia ja pysähdyttiin vaan kaupassa hakemassa ruokaa. Tehtiin super hyvia tortilloja ja jälkkäriks sen yhen gallonin jätskin sijasta ananas, pamelo, vesimeloni ja papayat oli parempi idis. 

Syötiin taas pitkään ja hyvin ihanan päivän jälkeen ja hengailtiin muitten kanssa. Illalla mentiin taas semi ajoissa nukkumaan ennen meiän seuraavaa päivää paratiisissa. 

Vielä yks osa meiän viikonlopusta tiedossa lähipaivinä jeejee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti